torstai 29. elokuuta 2019

Minä täällä hei!

Kuva: Unsplash/Aaron Burden

Koska ruokablogini on ollut tauolla jo luvattoman pitkään, ajattelin että herättelisin henkiin vanhan höpöttelyblogini. Ruokajutut postaan jatkossakin Ja vielä nyrkillinen voita -blogiini, mikäli joskus vielä innostun. Tällä hetkellä olen poistanut sieltä kaikki vanhat julkaisuni. Samoin olen tehnyt tälle blogille. Haluan aloittaa puhtaalta pöydältä.

Tähän blogiin aion julkaista harrastusjuttuja ja muita höpötyksiä. Harrastan kausittaisesti muun muassa saippuan valmistusta, ja olisi hyvä jos tallettaisin itselleni jatkoa varten hyvät saippuaohjeet. Näin minun ei joka kerta tarvitsisi keksiä pyörää uudestaan.

Olen haaveillut käveleväni joskus Karhunkierroksen. Olen patalaiska ja huonokuntoinen, joten ensimmäinen askel on aloitus. Ostin motivaattoriksi vuosi sitten Suunto fitness 3 -aktiivisuusrannekkeen, mutta tähän asti se on toiminut lähinnä kellona. Tällä viikolla mieheni kävi sydänlääkärissä, joka kehoitti häntä alkaa harrastaa säännöllisesti matalatehoista liikuntaa sydämen toiminnan tehostamiseksi. Aionkin houkutella mieheni mukaan ensi syksynä mukaani Karhunkierrokselle. Aiemmin hän ei ole ajatuksesta innostunut. Lääkärin sana voi olla vähän vahvempi kuin vaimon. Saattaa siis olla, että minun ei tarvitse yksin patikoida. Voisin ostaa hänelle isäinpäivälahjaksi samanlaisen kellon mitä itselläni on, josko se motivoisi häntä vähän paremmin kuin minua on motivoinut.

Tällaisena minä näen itseni. Toteutus vain uupuu.
Kuva: Unsplash/Jake Melara

Näistä ja monesta muusta jossain vaiheessa lisää. Tällä hetkellä päätavoitteeni on saada itseni taas terveeksi. Tämä viikko on mennyt flunssan kourissa. Olen aina ollut vähän huono jäämään sairaslomalle, mutta tällä viikolla oli pakko. Yritin tänään yhden kuumeettoman päivän jälkeen palata, mutta eihän siitä mitään tullut. Huomisen siis lepäilen vielä sängyn pohjalla.

Edellä mainittu kello ei sentään ihan turha ostos ole ollut, vaikka liikuntaan se ei olekaan minua motivoinut ainakaan vielä. Tänään huomasin, että syke oli paikallaan istuessakin 120, ja jäljellä olevat voimavarat oli alle 10% vain muutama tunti heräämisen jälkeen. Normaalisti olisin ajatellut, että minun vain pitää tsempata ja yrittää enemmän. Nyt kuitenkin viimeistään kellon lukemista ymmärsin, että tsemppaaminen ei auta mitään, koska elimistö kaipaa lepoa enemmän kuin mitään muuta.


Uppo-Nallen sanoin:
Hyveli yöteli!